2022 - Tuleeko tämä olemaan mun vuosi?

Heippa, en tiedä onko mulla lukijoita jäljellä näin pitkän tauon jälkeen. Oon kuitenkin liikuttunut kun näin, että mun paluuta tänne blogin puolelle on jopa toivottu <3 Luin äsken mun viimesimmäksi jääneen postauksen, mulla meni aika huonosti silloin. Minä, joka jostain kumman syystä haluaisin vain pitää kaikki toksisetkin ihmiset elämässäni, jouduin silloin lyhyen ajan sisällä luopumaan muutamasta ystävästäni. Ensin oli jo aiemmissa postauksissa puhuttu A:n tapaus. Yritin vielä idioottina käydä asiaa sopimassa jälkeenpäin jolloin mulle osottautui millaista kulissia A pitää, en halua avata asiaa enempää sillä pelkään yksityiskohtien paljastavan mut. Mutta sen verran voin sanoa että A oli aivan erilainen ihminen, millaisen käsityksen olin hänestä kuluneen vuoden aikana saanut. Yrittäessäni sopia asiaa (vaikka nyt tajuankin, että se olisi ollut hän kenen asiaa olisi pitänyt selvittää) hän yritti puhua mustaa valkoiseksi, kiistää sanomisiaan ja muutenkin yritti vierittää kaikkea minun syyksi...

 Sitten se toinen tapaus... Puhuin mieheni mokanneen viimeisimmässä postauksessa. Meillä menee nyt ja on mennyt kauankin jo hyvin, ja mun miestä enemmän siinä mokasi mun "ystävä"... "Ystävä" sai vain uskoteltua alkuun mulle asiat toisella tavalla. Tämä ystäväni nimittäin yritti päästä panopuuhiin mun miehen kanssa eräissä kotibileissä, joka ei onneksi lämmennyt vaikka ei mieskään 100 % viaton uhri ollut ja oli ollut pienessä flirtissä mukana. Mutta "kaveri" oli se joka aktiivisesti yritti ja yritti miehen kieltäydyttyä useasti. Ja mies oli se joka minulle kertoi, tämä kaveri ei olisi ikinä myöntänyt. Lisättäkööt, että tämä lumppu seurustelee ja on aikaisemminkin tyrkyttänyt itseään varattuna varatuille miehille. Julistaa ylpeänä olevansa "seksiaddikti" mikä ehkä selittäisikin sen, että kun hän saa vähänkin viinaa niin ei vaan kykene pitämään näppejään erossa, varsinkaan varatuista, miehistä. Luonnollisesti välit tuohon ystävään viilenivät. Kuvittelin kuitenkin, että voisimme olla vielä kavereita KUNNES tämä saatanasta seuraava kehtasi uhriutua koska olen kertonut hänen "kännisekoilusta" yhteiselle ystävällemme. Sen olisi pitänyt kuulemma pysyä meidän välisenä. Alkoi vielä kiristämään, että hänkin voi nyt levitellä minun salaisuuksiani. Eli loukattuaan ja satutettuaan minua, saadessaan mun parisuhteen rakoilemaan ja yrittäen vielä tahallaan sabotoida sitä vääristelemällä minun sanomisiani, hän kehtasi vielä käyttäytyä kuin se, että purin sydäntä toiselle ystävälleni, olisi ollut monin verroin pahempi teko kuin se mitä hän teki ja tekee edelleen. Näinollen mun elämässä on sekä tämä luntun että A:n jättämä aukko, mutta se ei tunnu edes pahalta. A:ta kohtaan en tunne enään mitään. Mutta lumppua kohtaan tunnen edelleen paljon vihaa. Ja tuntuu jotenkin helpottavalta purkaa sitä vihaa tänne. 

 Sain myös viimevuoden puolella lopetettua lääkkeet. Mulla oli SSRI lääkitys, joka teki musta tyhjän. En tuntenut mitään ja se tuntui pahemmalta kun suru. Siispä hiljalleen annosta tiputtaen hankkiuduin niistä eroon. Mutta te ketkä lääkkeitä syötte, älkää tehkö niinkuin minä joka ominpäin meni lääkkeet lopettamaan. Tiedostan, miten typerää se oli mutta en voi väittääkkään etteikö nyt olisi parempi olla. Olen ollut kk ilman ja se sumupilvi aivoista on hälventynyt, vihdoin...

Nyt asiaan eli siihen mitä tämä blogi koskee eli laihtumista. En ole vahtinut syömisiäni, olen ahminut ja paastonnut. Syönyt stressiin, suruun ja jopa iloon. Olen varmasti painavimmillani, ehkä. Voin fyysisesti aika huonosti ja tuntuu kuin jokainen kilo tukehduttaisi ja kiristäis kurkussa. Nyt lähtee yritys numero 4574573 paremmista elintavoista käyntiin. Haluaisin tehdä tämän maltilla ja terveellisesti. Toisaalta haluan riutua nälästä ja juosta itseni tajuttomaksi. Aion kuitenkin aloittaa niinsanotusti pienillä panoksilla. Alkoholi minimiin ja terveellistä kotiruokaa vähän rajottaen annoskokoja. Ehkä hyvinvoinnin lisääntyessä saisin motivaatiota radikaalimpiin toimiin. Niin ja yritän päivittää blogia aktiivisesti. Huom YRITÄN

Pettymyksiä ja tuloksia

Mun piti päivittää tänne lisää kuulumisia mut elämä potki taas hetken päähä. Mun mies mokas melkein pahimmalla mahollisella tavalla jota en viitti enempää tässä avata. Yritän oikeestaan unohtaa koko jutun ja yritetään alottaa alusta. 

Mutta tosiaan viime ma alotin taas uudestaan tarkailemaa mitä suuhuni laitan ja yritän oppia pois ahmimisesta. Painoo on tippunu 4.7 kg. Olin pari päivää ketolla, mutta lopulta en vaa jaksanu sitä päänsärkyä ja väsymystä. On se paino näin normiruokavaliollaki tippunu ja oon pysyny energisenä. Ostin kans jotai mega fat burner pillereitä, katotaan onko ne ihan huuhaata. 

Jatkan paremmin syömistä alle oman kulutuksen ja yritän käydä paljon pitkillä lenkeillä. Tuun vaikka ens viikolla päivittää painoa ja kuulumisia 💜 

Mun pää räjähtää tästä kaikesta

Oon ollu kadoksissa täältä blogin puolelta. Oon vaa yrittäny olla positiivinen ja nauttia kesästä. Tässä kesän aikana muutettiin miehen kanssa uuteen kotiin mutta paljoo muuta ei tullu loppujen lopuksi tehtyä. Oon toki syöny ja lihonu. En vaan tiedä paljonko kun vaa'asta on patterit loppu. 

Viimeaikoina on gapahtunut kaikenlaista joista paino on ollut pienin murhe. Yks sekopää narkkarimuija alko levittelemään musta perättömiä juoruja ja uhannut hakata kun näkee mut ens kerran. Enpähän tiedä miksi kun en ees sen kanssa pyöri samoissa piireissä.. 

Mulla kai meni välit A kanssa. Blogin oikeelta reunalta löytyy ainakin jonkin sortin info keitä nää ihmiset on keistä käytän vaan alkukirjainta, mutta kännykällä selaaville ja oikeestaan kaikille selvennän vielä että kyseessä oli mun kaveri jota kadehdin aivan kauheesti. Tietty ns hyvällä tavalla. Mutta nyt hän on saanut musta tarpeekseen kai. Selityksenä se, että vietän aikaa ihmisten kanssa joista hän ei pidä. En ala kuitenkaan valikoimaan porukkaani kenenkään muun pillin mukaan joten ompahan yksi kaveri vähemmän sitten. 

Kerroin mun yhestä kaverisotkusta tässä joten lukekaa alkutilanne sieltä. Tosiaan oon lähentyny L kanssa ja ollaan taas kavereita. S ei tästä tiedä ja kuulee joskus kun mulla on taas energiaa käsitellä turhaa omistushaluisuutta. L on myös kova laihduttamaan ja jojoilemaan sen kanssa niinku mä ja päätettiin alkaa tsemppaamaan toisiamme. Se alotti jonkun dieetin ja mä keton. Päivittelen tänne sitten kuulumisia. Laihdutusta helpottaa tosi paljon kun joku auttaa siinä. Haluan laihtua 10 kg lokakuun alkuun mennessä, onkohan se liian "kova" tavote? 

-2,4 kg

Hyvää Helatorstaita! Kesä on tainnu virallisesti alkaa, istun tällä hetkellä takapihalla. Kesä tuo myös mukanaan varjopuolia, ei oo mukavaa viettää helteitä pitkissä housuissa ja pahimpina päivinä myös pitkähihasessa. Mun keho on nii ruma et haluan piilottaa sen, mieluiten istua vaan sisällä piilossa kaikilta. 

Kävin viimein vaa'alla. On tääkin kai positiivista, right? Oon syöny tähä mennessä makaroonia ja raejuustoa josta tuli yhteensä 500 kcal. Yök. Helteellä on se hyvä puoli, että tekee vähemmän mieli syödä. Mulla kun tätä rasvakerrosta on lämmittämässä niin mulla on nyt oikeen extra kuuma. Mun laihalla avomiehellä on taas sopiva. Lisää syitä olla laiha, ei tarvis puuskuttaa ja hikoilla ku joku sotanorsu tuolla. 

Ehkä tästä on hyvä jatkaa...

These people don't care about you.

Mä en kestä tätä enää. Tuun yleensä töistä kotiin väsyneenä. Kun pitäisi lähteä kauppaan hakemaan jotain järkevää kokkailtavaa, niin en jaksaisi ja tarvitsisin perseelle potkimista. Tai jos asuisin yksin, en kyllä menis kauppaan ollenkaan. Mutta koska mun mies eli M kuitenkin haluaa syödä, niin on pakko mennä kauppaan. Mutta tosiaan, joskus tuun tosi väsyneenä kotiin ja en jaksaisi. Silloin M pitäisi potkia mua perseelle, ei todellakaan mennä hakemaan hesestä ruokaa meille.. Hakisi edes vain itelleen, mutta ei. Se tuo kasapäin mullekkin jotka mä itsekurittomana paskana syön. Ja koko seuraava päivä menee itseään vihatessa. Se toi eilenkin paskaa, ja sitä edellisenä päivänä. Miksei se voi uskoa, että mä kärsin tämänkokosena. Mun on oltava alle 50 kiloa joku päivä tai saatava sitten lopettaa mun kärsimykset. Enkö mä voisi sairastua anoreksiaan... Onko sillä joku salajuoni, että se lihottaa mua koska sillä on joku lsäkifetissi? Vai pelkääkö se, että kun olisin laiha ja kaunis niin muutkin miehet kiinnostuisi... Joka tapauksessa se tekee mulle vaan pahaa. Kun asuisin yksin, pääsisin rajottamaan syömisiä kunnolla.

 

Kattokaa kuinka paljon mulla on repsahduspäiviä...

 Mun päässä ruuasta on aina saanut lohtua. Haluaisin kääntää mun ajattelutavan niin, että ruoka ei tuo lohtua vaan on vihollinen. 

Mitä teen, miten pystyn välttämään houkutuksia... M ei selkeesti aio auttaa mua olemaan iloinen. Kukaan ei halua mun parasta. Oon tosi väsyny.

Possu söi heseruokaa

Tein äsken thinspo postauksen, mutta haluun vielä kirjotella itestäni. Tässä on nyt tapahtumassa (ehkä) isoja juttuja, mutta niistä kerron myöhemmin. 

Oon Yazion avulla vahtinu mun syömisiä, aion viikottain tiputtaa kalorimäärää 50 kalorilla. Haluun välttää sen, että järkky nälkä iskee koska mun itsekuri on ihan olematon. Sunnuntaista tulee todennäkösesti joka viikkoinen punnituspäivä. En useemmin voi kurkkia painoa, koska se lisää stressiä. Ja stressi ei oo laihduttaessa hyvästä.

Kuten näkyy, eilinen meni vituiks... Muna kehon pitäis kuluttaa pelkästää levossa 2500 kcl että sikäli en mokannu nii pahasti... M ei enää muistanu, että oon dieetillä ja toi ruokaa hesestä.. 

Miksi en pysty parempaan? 

Thinspoa #2

Tarviin motivaatiota. Ja jos tekin tarviitte niin tässä teille sitä. Laitan tän sivun suosikkeihin, että voin tulla selaamaan aina heikkoina hetkinä.