-2,4 kg

Hyvää Helatorstaita! Kesä on tainnu virallisesti alkaa, istun tällä hetkellä takapihalla. Kesä tuo myös mukanaan varjopuolia, ei oo mukavaa viettää helteitä pitkissä housuissa ja pahimpina päivinä myös pitkähihasessa. Mun keho on nii ruma et haluan piilottaa sen, mieluiten istua vaan sisällä piilossa kaikilta. 

Kävin viimein vaa'alla. On tääkin kai positiivista, right? Oon syöny tähä mennessä makaroonia ja raejuustoa josta tuli yhteensä 500 kcal. Yök. Helteellä on se hyvä puoli, että tekee vähemmän mieli syödä. Mulla kun tätä rasvakerrosta on lämmittämässä niin mulla on nyt oikeen extra kuuma. Mun laihalla avomiehellä on taas sopiva. Lisää syitä olla laiha, ei tarvis puuskuttaa ja hikoilla ku joku sotanorsu tuolla. 

Ehkä tästä on hyvä jatkaa...

These people don't care about you.

Mä en kestä tätä enää. Tuun yleensä töistä kotiin väsyneenä. Kun pitäisi lähteä kauppaan hakemaan jotain järkevää kokkailtavaa, niin en jaksaisi ja tarvitsisin perseelle potkimista. Tai jos asuisin yksin, en kyllä menis kauppaan ollenkaan. Mutta koska mun mies eli M kuitenkin haluaa syödä, niin on pakko mennä kauppaan. Mutta tosiaan, joskus tuun tosi väsyneenä kotiin ja en jaksaisi. Silloin M pitäisi potkia mua perseelle, ei todellakaan mennä hakemaan hesestä ruokaa meille.. Hakisi edes vain itelleen, mutta ei. Se tuo kasapäin mullekkin jotka mä itsekurittomana paskana syön. Ja koko seuraava päivä menee itseään vihatessa. Se toi eilenkin paskaa, ja sitä edellisenä päivänä. Miksei se voi uskoa, että mä kärsin tämänkokosena. Mun on oltava alle 50 kiloa joku päivä tai saatava sitten lopettaa mun kärsimykset. Enkö mä voisi sairastua anoreksiaan... Onko sillä joku salajuoni, että se lihottaa mua koska sillä on joku lsäkifetissi? Vai pelkääkö se, että kun olisin laiha ja kaunis niin muutkin miehet kiinnostuisi... Joka tapauksessa se tekee mulle vaan pahaa. Kun asuisin yksin, pääsisin rajottamaan syömisiä kunnolla.

 

Kattokaa kuinka paljon mulla on repsahduspäiviä...

 Mun päässä ruuasta on aina saanut lohtua. Haluaisin kääntää mun ajattelutavan niin, että ruoka ei tuo lohtua vaan on vihollinen. 

Mitä teen, miten pystyn välttämään houkutuksia... M ei selkeesti aio auttaa mua olemaan iloinen. Kukaan ei halua mun parasta. Oon tosi väsyny.

Possu söi heseruokaa

Tein äsken thinspo postauksen, mutta haluun vielä kirjotella itestäni. Tässä on nyt tapahtumassa (ehkä) isoja juttuja, mutta niistä kerron myöhemmin. 

Oon Yazion avulla vahtinu mun syömisiä, aion viikottain tiputtaa kalorimäärää 50 kalorilla. Haluun välttää sen, että järkky nälkä iskee koska mun itsekuri on ihan olematon. Sunnuntaista tulee todennäkösesti joka viikkoinen punnituspäivä. En useemmin voi kurkkia painoa, koska se lisää stressiä. Ja stressi ei oo laihduttaessa hyvästä.

Kuten näkyy, eilinen meni vituiks... Muna kehon pitäis kuluttaa pelkästää levossa 2500 kcl että sikäli en mokannu nii pahasti... M ei enää muistanu, että oon dieetillä ja toi ruokaa hesestä.. 

Miksi en pysty parempaan? 

Thinspoa #2

Tarviin motivaatiota. Ja jos tekin tarviitte niin tässä teille sitä. Laitan tän sivun suosikkeihin, että voin tulla selaamaan aina heikkoina hetkinä.

Täällä taas, let's do this.

Perjantaina on mun työkaverin viimeinen päivä. Oon päässy pahimmasta pettymyksestä yli ja oon tavallaan alistunut tähän kohtalooni, kuulostaapa masentavalta :D Uskon, että kaikki tapahtuu syystä. Tällekin on joku syy varmasti. Ainakin tää ns. itsenäistää mua täällä työpaikalla, koska en voi turvautua siihen toiseen. Tääkin aamu ei lähtenyt niin tahmeesti käyntiin kun yleensä. Ehkä tästä se lähtee.   

Muistakin ihmissuhdesotkuja on mahtunu lähiviikoille. En ole varmaan koskaan puhunut blogin puolella eräästä välirikosta mikä tapahtui hieman yli vuosi sitten. Mulla ja mun hyvällä kaverilla S oli kolmen tiivis porukka erään tytön kanssa, käytän hänestä nimeä "L" Mä. S ja L oltiin siis tiivis porukka, jota tosin varjosti L oikuttelu ja välillä jopa tosi toksinen käytös ja mun ja S yhteys jota L ei vaan tajunnut. Tommosten "kolmen koplien" dynamiikka on muutenkin yleensä aina hankalaa. Aina on se, joka jää kolmanneksi pyöräksi. L siis oiukutteli ja kiukutteli. Lopulta erään riidan päätteeksi, jonka L aloitti, päätettiin että hän saa itse tulla selvittämään sotkemansa asiat ja niin meidän ystävyyssuhde katkes koska hän ei tullut. Jatkettiin elämää eri suuntiin, kunnes hän viikko sitten laittoi viestiä. Hän oli joutunut vihdoin katsomaan peiliin ja tajunnut, että hänen käytöksensä oli meitä kohtaan väärin. Annettiin S kanssa anteeksi, mutta S ei ole valmis jatkamaan ystävyyssuhdetta. Mä voisin ajan kanssa jopa taas harkita olevani tekemisissä hänen kanssaan. S ei ole tästä mielissään. Hän on leimannut L narsistiksi eikä usko, että anteeksipyyntö on vilpitön. Itse taas haluan uskoa kaikista hyvää ja antaa toisen mahdollisuuden. S ilmoitti, ettei hän hyvällä katsoisi jos alkaisin kaveeraamaan L kanssa, ja sanoi että häntä ahdistaa mun ja L viestittely. Mitä tässä tilanteessa tehdä? Olen nyt keskustellut ns salaa L kanssa, sovittiin jopa että voitaisiin kahvitella joskus. En aio pakottaa S olemaan L kanssa tekemisissä, hänen ei tarvitse jos ei halua. Mutta hän tuntuu kuvittelevan, että hän voi määrätä minua ja mahdollista kaverisuhdettani L kanssa. Mitä tässäkin tapauksessa pitäisi tehdä?

Kävin pitkästä aikaa vaa'alla. Kuten kerroin, oon koko mun masennusjakson ahminut. Paino on nyt noussut korkeimpaan lukemaan, mitä oon nähnyt. 141 kiloa. Sata-vitun-neljäkymmentäyksi. Miten... Oon nyt tän viikon ollu kunnolla, syönyt terveellisesti, mutta liikaa... Pitää vähentää rajusti. Onneksi urheilukärpänen on myös purrut mun miestä eli M. M on nyt kannustanut mua ja pitänyt lupauksestaan kiinni olla tuomatta mitään paskaa kaupasta. Jossain vaiheessa otan "startiksi" vähintään 2 viikon keton. Keto on ollut aikamoinen oikotie onneen ennenkin. Vinkkejä syömisen vähentämiseen saa antaa, miten saisi itsensä tuntemaan kylläiseksi pienemmillä aterioilla. Vai pitääkö mun kestää nälkää.