2022 - Tuleeko tämä olemaan mun vuosi?

Heippa, en tiedä onko mulla lukijoita jäljellä näin pitkän tauon jälkeen. Oon kuitenkin liikuttunut kun näin, että mun paluuta tänne blogin puolelle on jopa toivottu <3 Luin äsken mun viimesimmäksi jääneen postauksen, mulla meni aika huonosti silloin. Minä, joka jostain kumman syystä haluaisin vain pitää kaikki toksisetkin ihmiset elämässäni, jouduin silloin lyhyen ajan sisällä luopumaan muutamasta ystävästäni. Ensin oli jo aiemmissa postauksissa puhuttu A:n tapaus. Yritin vielä idioottina käydä asiaa sopimassa jälkeenpäin jolloin mulle osottautui millaista kulissia A pitää, en halua avata asiaa enempää sillä pelkään yksityiskohtien paljastavan mut. Mutta sen verran voin sanoa että A oli aivan erilainen ihminen, millaisen käsityksen olin hänestä kuluneen vuoden aikana saanut. Yrittäessäni sopia asiaa (vaikka nyt tajuankin, että se olisi ollut hän kenen asiaa olisi pitänyt selvittää) hän yritti puhua mustaa valkoiseksi, kiistää sanomisiaan ja muutenkin yritti vierittää kaikkea minun syyksi...

 Sitten se toinen tapaus... Puhuin mieheni mokanneen viimeisimmässä postauksessa. Meillä menee nyt ja on mennyt kauankin jo hyvin, ja mun miestä enemmän siinä mokasi mun "ystävä"... "Ystävä" sai vain uskoteltua alkuun mulle asiat toisella tavalla. Tämä ystäväni nimittäin yritti päästä panopuuhiin mun miehen kanssa eräissä kotibileissä, joka ei onneksi lämmennyt vaikka ei mieskään 100 % viaton uhri ollut ja oli ollut pienessä flirtissä mukana. Mutta "kaveri" oli se joka aktiivisesti yritti ja yritti miehen kieltäydyttyä useasti. Ja mies oli se joka minulle kertoi, tämä kaveri ei olisi ikinä myöntänyt. Lisättäkööt, että tämä lumppu seurustelee ja on aikaisemminkin tyrkyttänyt itseään varattuna varatuille miehille. Julistaa ylpeänä olevansa "seksiaddikti" mikä ehkä selittäisikin sen, että kun hän saa vähänkin viinaa niin ei vaan kykene pitämään näppejään erossa, varsinkaan varatuista, miehistä. Luonnollisesti välit tuohon ystävään viilenivät. Kuvittelin kuitenkin, että voisimme olla vielä kavereita KUNNES tämä saatanasta seuraava kehtasi uhriutua koska olen kertonut hänen "kännisekoilusta" yhteiselle ystävällemme. Sen olisi pitänyt kuulemma pysyä meidän välisenä. Alkoi vielä kiristämään, että hänkin voi nyt levitellä minun salaisuuksiani. Eli loukattuaan ja satutettuaan minua, saadessaan mun parisuhteen rakoilemaan ja yrittäen vielä tahallaan sabotoida sitä vääristelemällä minun sanomisiani, hän kehtasi vielä käyttäytyä kuin se, että purin sydäntä toiselle ystävälleni, olisi ollut monin verroin pahempi teko kuin se mitä hän teki ja tekee edelleen. Näinollen mun elämässä on sekä tämä luntun että A:n jättämä aukko, mutta se ei tunnu edes pahalta. A:ta kohtaan en tunne enään mitään. Mutta lumppua kohtaan tunnen edelleen paljon vihaa. Ja tuntuu jotenkin helpottavalta purkaa sitä vihaa tänne. 

 Sain myös viimevuoden puolella lopetettua lääkkeet. Mulla oli SSRI lääkitys, joka teki musta tyhjän. En tuntenut mitään ja se tuntui pahemmalta kun suru. Siispä hiljalleen annosta tiputtaen hankkiuduin niistä eroon. Mutta te ketkä lääkkeitä syötte, älkää tehkö niinkuin minä joka ominpäin meni lääkkeet lopettamaan. Tiedostan, miten typerää se oli mutta en voi väittääkkään etteikö nyt olisi parempi olla. Olen ollut kk ilman ja se sumupilvi aivoista on hälventynyt, vihdoin...

Nyt asiaan eli siihen mitä tämä blogi koskee eli laihtumista. En ole vahtinut syömisiäni, olen ahminut ja paastonnut. Syönyt stressiin, suruun ja jopa iloon. Olen varmasti painavimmillani, ehkä. Voin fyysisesti aika huonosti ja tuntuu kuin jokainen kilo tukehduttaisi ja kiristäis kurkussa. Nyt lähtee yritys numero 4574573 paremmista elintavoista käyntiin. Haluaisin tehdä tämän maltilla ja terveellisesti. Toisaalta haluan riutua nälästä ja juosta itseni tajuttomaksi. Aion kuitenkin aloittaa niinsanotusti pienillä panoksilla. Alkoholi minimiin ja terveellistä kotiruokaa vähän rajottaen annoskokoja. Ehkä hyvinvoinnin lisääntyessä saisin motivaatiota radikaalimpiin toimiin. Niin ja yritän päivittää blogia aktiivisesti. Huom YRITÄN