sunnuntai 22. marraskuuta 2020
Missä me ollaan ja oonks mäki siellä
tiistai 6. lokakuuta 2020
Sokeriton Red Bull antaa siivet
perjantai 2. lokakuuta 2020
Näytä sun hymyä vaik ees puolikas
maanantai 28. syyskuuta 2020
Joo mä lopetan taas huomenna
sunnuntai 27. syyskuuta 2020
Viikon syömiset - Viikonloppu
perjantai 25. syyskuuta 2020
Viikon syömiset - Torstai
keskiviikko 23. syyskuuta 2020
Viikon syömiset - Keskiviikko
tiistai 22. syyskuuta 2020
Viikon syömiset - Tiistai
maanantai 21. syyskuuta 2020
Viikon syömiset - Maanantai
sunnuntai 20. syyskuuta 2020
Soittakaa Vatikaaniin, ihme on tapahtunut!
torstai 17. syyskuuta 2020
Food is the enemy
maanantai 31. elokuuta 2020
Jos oon ohut kuin viiva
torstai 27. elokuuta 2020
Huijauspäiviä ja tipatonta
perjantai 21. elokuuta 2020
It’s the mind that makes the body
keskiviikko 19. elokuuta 2020
Tarviin apua
My 300-lb Life
maanantai 17. elokuuta 2020
Hitaasti eteenpäin
Mun mieliala on parempi, kuin viime viikolla. Jos nyt pääsisin hyviin lukemiin..
Mulla on kaks "dieettiä" mitä aijon kokeilla. Aion olla jossain kohtaa viikon raakavegaanina ja pari viikkoa ketolla.
Mun pitäis vielä korjata mun unirytmi, nyt nukun vaan 5 h joka yö ja tommosilla yöunilla ei laihduta tai pidetä mielitekoja kurissa.
sunnuntai 16. elokuuta 2020
Alotan sit maanantaina
tiistai 11. elokuuta 2020
Älä valita, aina löytyy joku jolla on huonommi asiat
Tästä tulee nyt pelkkää valitusta. Trigger warning ja niin edellee, jos et haluu negatiivisia viboja niin skippaa tää.
Aamut tuoksuu syksyltä, näinkö nopeesti se kesä meni? Tuun surulliseks siitä. Siitä tuoksusta tulee kans mieleen lapsuus, koulujen alku. Tuun surulliseks siitäkin. Mä en tiiä miksikä tätä kutsutaan, tuoksumuisti? Kun tietyistä tuoksuista lävähtää kauheet flashbackit tietyistä asioista. Valaiskaa kommenteissa, jos tiiätte. Mun ei tarvii ku vetää sitä syksyistä tuoksua keuhkoihi ja sulkee silmät, nii melkein itekki uskon taas olevani 8 vuotias kävelemässä kouluun, ainoona stressin aiheena unohtuneet läksyt. Mut ei, oon "vastuullinen" aikuinen, kävelemässä autolle, että pääsen töihin. Vittu töihin. Justhan mä olin amiksessa, ylä-asteella ja ala-asteella. Justhan mä olin 16 -vuotias, joka vietti elämää ilman verokorttien täyttöä, laskuja. Justhan mä olin 11 -vuotias, jolla oli mitä hämärimmät leikit S:n kanssa. Antakaa mulle aikakone. Mulla on joku vamma päässä, että kultaan vanhoja muistoja vähä liikaaki. Kokoajan on semmone kaipuu menneeseen, vaikkei se parempaa ollutkaan kuin nykyhetki. Silti tekisin vaikka mitä, jos saisin matkustaa ajassa taaksepäin. Lapsena sentään oli tyhmä, eikä oikeen tajunnu mitä ympärillä tapahtu.
Oon jotenki iha loppu, tekis mieli taas vaan luovuttaa ja tuudittautua siihen ajatukseen, että ei tässä kehossa tarvii tosiaan kauaa elää joten miksen vaa jatkaisi ahmimista samalla ku selaisin seuraavan Intercityn aikatauluja. Kutkuttaa ajatus astua raiteille sen eteen kun se tulee tuhatta ja sataa mua kohti.S kertoi viikonloppuna, että se on suunnitellu samaa. Mutta ei, koitan muuttua joten nää jääköön nyt ajatusleikiksi. Koitan päästä eroon mun makkaroista, paksuista reisistä. Tarvisin varmaa jonkun laihdutuskaverin, jonka kaa pidettäis toisiamme ruodussa. Mun pitäis saada vaan itteeni niskasta kiinni. Pitäis jatkaa lääkkeiden syömistä, mut pelkään, että ne lihottaa. Miten selviän loppuvuodesta? Tulee pimeää ja masentavaa. Uusia koronarajotuksia varmaan. Töissä ei sais olla väsynyt. Nytkin sen sijaan, että tekisin töitä, kirjotan tätä blogia. Oon laiska. Jos oisin, terve eli laiha, olisin energisempi. Sitähän kaikki sanoo. Mut miten voin laihtua kun en jaksa. Tää on yhtä noidankehää ja oravanpyörää kokoajan. Katon kun muut mun ympärillä tekee töitä ja jaksaa. Mun huonotuulisuus paistaa mun naamasta kilometrin päähän ja siks kukaan ei puhu mulle. Tai sitten oon liian lihava ees niiden työkaveriksi. J ja A hengaa paljon keskenään, ja oon taas jäänyt kolmanneks pyöräks. Ja mun mielestä vaan siks, koska olen läski. Ja varmaan niidenkin mielestä.
Anteeks, tää teksti on yhtä sekavaa ku mun ajatukset.
maanantai 10. elokuuta 2020
Binge monster
Vaakakapina
Viikonloppu meni vähän miten meni, perjantaina söin niukasti. Lauantaina ei tehnyt mieli juuri mitään, mut käytiin kuitenkin kaverin kanssa syömässä ja suurin osa ton päivän kaloreista tulikin alkoholista. Mut kävelin kans yli 20 000 askelta. Sunnuntai menikin sitten vituiks. M haki päivällä ja illalla roskaruokaa. 2000 kaloria meni varmaa yli nii että heilahti. En myöskää liikkunu yhtää. En uskalla mennä vaa'alle, eikä se tekis mun motivaatiolle hyvää nähä paljonko lihoin. Oon jankannu itelleni, että punnitsisin itteni max 2 kertaa viikossa. Silloin todennäköisemmin vaa'an lukema on joka kerta pienempi. Mulle parin sadanki gramman painonnousu tarkottaa melkein maailmanloppua, en ole yhtään dramaattinen tai mitään köh köh.
Yritän nyt olla punnitsematta itteeni perjantaihin asti, harkitsen parin päivän vesipaastoa, ja aion käydä vähintään 2 km lenkillä tai salilla joka päivä. Niin ja ei mitään roskaruokaa.Haluun nähä tällä viikolla 130 kilon lukeman.
Eikai mulla muuta, nyt jotenki ahistaa kauheesti olla töissä. Mut on justiinsa vakinaistettu, en haluis saikuttaa. Pitää vaa ottaa itteään niskasta kiinni.Sit ku oon laiha nii mua ei varmaa ahista enää. Nyt mua vaan ahistaa kaikki, varsinkin lounastauot. Mua ahistaa syöminen muiden edessä, koska ne varmaa ajattelee että mun pitäis olla lenkillä eikä syömässä. Mut ahistaa se tuleva mahollinen paasto, koska jos en syö nii varmasti sit taas kaikki kyselee miks en syö jne enkä haluu et muhun kiinnitetää huomiota liikaa. Mua hävettää istua alas, koska se penkki narisee. Varmaan koska oon niin painava ja joku päivä se hajoo mun alta. Mua pelottaa, et syön liian äänekkäästi ja muut on ärsyyntyneitä musta jne.
Oon iha sekasi..
torstai 6. elokuuta 2020
- 4,7 kg
tiistai 4. elokuuta 2020
Elämä on keitto, jota en haluu syödä
-
Mun piti päivittää tänne lisää kuulumisia mut elämä potki taas hetken päähä. Mun mies mokas melkein pahimmalla mahollisella tava...
-
Oon ollu kadoksissa täältä blogin puolelta. Oon vaa yrittäny olla positiivinen ja nauttia kesästä. Tässä kesän aikana muutettiin miehen kans...
-
Heippa, en tiedä onko mulla lukijoita jäljellä näin pitkän tauon jälkeen. Oon kuitenkin liikuttunut kun näin, että mun paluuta t...