Maailman painavin tyttö

Olipahan taas viikonloppu. Kova känni, draamailua ja ahmimista. Ja vähän ahdistusta. 8/16 dieetti jatkuu taas ja kestää ainakin perjantaihin, oon päättänyt että viikonloppuisin saan vähän enemmän löysäillä, tosin en liikaa. Oon alkanu pohtimaan mun elämää. Oon miettinyt jos uskaltaisin laittaa elämääni siinä mielessä kuntoon, että uskaltaisin varata lääkäriajan ja alkaa vihdoin purkamaan tätä sotkussa olevaa lankakerää. Mä oon jo pitkään epäillyt "sairastavani" jotain keskittymisvaikeutta. Oon pitkään miettinyt johtuuko tää ahdistus ja masennus siitä. Jos tää kaikki johtuisikin siitä, en olisi maailman ensimmäinen enkä viimeinen henkilö, jonka masennus olikin vain hoitamaton ADHD/ADD. Mun lähipiirissä on yksi tämmöinen henkilö, hän on taas "normaali" kun saatiin oikea lääkitys ja diagoosi. Pelkään vain hakeutua lääkärille, entäs jos ne keskittyykin vain mun painoon, jos kuulee tämän tutun mantran kuinka kaikki johtuu vaan tästä ylipainosta. Varmaan johtuukin. Avatakseni vähän mun pään sisäistä maailmaa, mun ajatukset lähtee laukalle enkä oikeen kykene keskittymään kunnolla mihinkään. Teen helposti virheitä esim. töissä josta tietenkin soimaan itseäni pitkään. Saatan tehdä töitä ja yhtäkkiä havahtua siihen, että mun sormet on lakannut kauan aikaa sitten näpyttelemästä ja tuijotan tietokoneen ruudulla olevien töiden sijasta tyhjyyten. Joskus en muista edes, mitä kaikkia ajatuksia päässäni on vilissyt ja kuinka kauan oon viettänyt aikaa poissa tästä maailmasta. Joskus muistan, saatan luoda päässäni ihme skenaarioitaerilaisista tapahtumista ja ihmisistä. Tai alkaa ajattelemaan miten olin siinä nolossa tilanteessa ylä-asteella vuonna 2011 tai että mitäköhän paskaa ystäväni puhuvat musta tällä hetkellä selkäni takana. Itseasiassa, juuri kesken tämän postauksen kirjoituksen kävi näin. Huomasin lakanneeni kirjoittamasta ja lakanneeni ajattelamsta miten saan muodostettua ajatukseni järkeviin lauseisiin. Tälläkertaa seurasin työkaverin touhuja. Miksi mä oon tämmönen... Virheellinen ja viallinen Voihan toki olla, että tää kaikki johtuukin masennuksesta, mutta siinä tapauksessa mulla on ollut tää masennus aina. Koska minä ja mun pää on aina ollut tämmönen enkä ole voinut sille mitään. Muistan kristallinkirkkaasti, kuinka mulle kävi jatkuvasti sitä että saatoin viettää koulussa puolet oppitunnista (ja välillä koko oppitunnin) omissa maailmoissani vaikka yritin pakottaa itseni keskittymään. Ja aina silti mun ajatukset lähti huomaamatta karkailemaan. Painoa en oo kattonu, en halua mun motivaation kärsivän. Kuten sanoin, viikonloppuna tuli ahmittua. Olin eilen illalla niin täynnä, että maha pömpötti ja tuntu että halkean. Hyi.. Mut mun on pystyttävä tähän!