Mä en pärjää tän laihduttamisen kanssa yksin. M tavallaan tukee mut se ei tue. Oon tavallaa kateellinen niille, joiden miesystävät oikeen kannustaa skippaamaan aterioita ja liikkumaan ja laihtumaan. Ei M, se lähtee mun mielitekoihin heti "mukaan" kun mainitsen, että tekee mieli vaikkapa hesesafkaa. Se on jo siltä istumalta lähdössä hakemaan sitä jos haluan, ja tietenkin mun itsekuri pettää siinä vaiheessa. Tai jos mulla on ollu tosi huono päivä se tuo kakkaruokaa kaupasta. Sen pitäisi sanoa, että vitun läski en tuo sulle muuta ku kurkkua ja kivennäisvettä. Mutta ei. Sen mielestä oon hyvä näin koska oon pehmee ja kiva koskea, wtf. En oikeen osaa ottaa tota kohteliaisuutena, en haluu olla pehmee hyllyvä kasa.
Siispä, jos omistat kikin, ois kiva saada laihdutuskaveri. Semmonen jonka kanssa tsempata toisiamme. Semmone, joka muistuttaa että parin kilon pudotuksen näkeminen vaa'alla tuntuu paremmalta kuin mikään muu ruoka.
Mut löytää kikistä nimellä hiilariprinsessa
ääh mun perhe on aivan samanlainen! jos vaan ajattelen jotain ruokaa puoli ääneen, niin kohta se on on nenän edessä. yritän aina sanoa, et kyllähän minä ajattelen sataa muutakin asiaa päässäni päivän aikana, mut ei suurimmasta osasta tuu mitään todellista. niin miksi ruoka ei vain voisi jäädä ajatukseksi? mä laitan sulle viestiä! :) <3
VastaaPoista