Heippa, epäonnistuja täällä. Käyn vaa'alla sitten kotona ja päivitän lukemat postauksen loppuun. Mutta sen tiiän, että alle tavotteen en oo päässy. Lupasin itellenki ja kaikille alle 13o kiloa. Oon varmana painavempi ku koskaan. Oon mässäilly koko viikonlopun... Ja se tipaton? Voitte arvata. En vetäny örvellyskännejä, vaan join sivistyneesti ehkä kuusi. Sen verran ainakin, että krapulalta vältyttiin. Onneks tänään metsälenkki J:n kanssa. Ja aion tiputtaa mun päivän kalorinsaannin 900 kaloriin. En jaksa tätä jatkuvaa epäonnistumista. Joku päivittäinen treeni/lenkki/sali vielä niin luulis makkaroiden sulavan. Mulla on syyskuun lopulla synttärit, paras lahja itelle ois olla 10 kg kevyempi silloin. Jos asuisin yksin, en ois päätynyt tähän tilanteeseen. Miks M (poikaystävä) on niin syöppö ja miks se houkuttelee mutkin pahoille teille... Hyvähän sen on syödä mitä tykkää, kun se ei edes liho. Ollaan kaks ääripäätä, hän alipainonen ja mä ylipainonen... Mutta aion olla häntä kevyempi. Musta tuntuu jotenkin, että ei olla oikee pariskunta, koska mun naisena kuuluis olla pienempi ja fyysisesti heikompi, mut en oo. Olo on tosi epänaisellinen.
Oon miettiny kokokroppakuvani tänne laittamista, että näätte mun tän hetkisen tilanteen, mutta pelkään tunnistamista ja rumia kommenteja.
Edit: oon 133,5 kg... vittu...
Hei, vaikka et olutkaan täysin tipattomalla, onhan toi jo paljon parempi! Pienistäkin edistymisistä pitää koittaa iloita. Sama juttu painon kanssa, oot onnistunu kuitenkin tiputtamaan sitä. Tiedän että positiivinen asenne on tosi vaikeeta ja turhauttavaa, mutta liika ankaruus voi aiheuttaa enemmän takapakkia kuin se, että sanoo itselleen että okei, ei mennyt ihan suunnitelman mukaan, mutta yritys jatkuu. Se, että alkais yhtäkkiä vetämään päivittäin kamalia treenejäkin voi johtaa ahmimiseen, kokeile mielummin vaikka asettaa joku maltillinen askeltavoite aluksi ja käydä kävelyillä ♡ Ja jos susta tuntuu ahdistavalta laittaa kroppakuvia, kuuntele itseäsi äläkä laita, mutta voin sanoa että mä en ainakaan tuomitse ketään. Samassa vuotavassa veneessä me kaikki täällä ollaan, sairaus on päässä eikä kehossa, joten sen koolla ei ole loppupelissä väliä. Voimia sulle!
VastaaPoistavälillä voi olla jopa "hyvä" käydä alhaalla, koska ainakin se vahvistaa sitä, et mitä oikeesti haluaa! tiedän, et se on vaikeeta, mut yritä käydä tää hetki tulevaisuudesta, jolloin se näyttäytyy vain todella pienenä ja nopeana notkahduksena eikä minään koko sun elämän murskanneena juttuna. you got this!
VastaaPoista