It’s the mind that makes the body

Heippa, kävin eilen vaa'alla. 132 kg. Oon lipsunu paljon joten odotin painonnousua enkä laskua. Oon tyytyväinen siihen, että se laskee mutta samalla en oo tyytyväinen koska sen pitäis laskea enemmän. Oon miettiny vanhanaikasen leikekirjan tekemistä. Kaikki on nykyään kännykässä, ja tämmönen vanha täti haluais vähä fiilistellä vielä sitä aikaa kun kännykät ei ollu näin iso osa elämää. Tää on myös herättäny mut miettimään nykylapsia. Niidenkin elämä pyörii paljon kännyköiden ympärillä, somen julmassa maailmassa. Munkin instagramin etusivu on täynnä täydellisiä ja kadehdittavia ihmisiä. Enkä ole mikään pyhimys itsekkään. Valikoin itekkin kaikista edustavimmat kuvat itestäni, kokokroppa/teinipeilikuvia otettaessa väännän ja puristan mun kehon "parhaimmilleen", selfiestä häivytän kaikki ihohuokoset, jotka mun liian tarkka etukamera paljastaa. Ja jaan tietenki suurimmaksi osaksi pelkkää positiivista. Saatan olla sohvanpohjalla, ahmimassa ja itkemässä silmiäni päästä ja jakaa viikontakaisen silotellun selfien jollain tsemppaavalla ja positiivisella quotella, niin kliseistä.

Mutta palaan takasin tästä pohdistelusta siihen pääpuheenaiheeseen. Viikonlopusta tulee hankala... Joten en uskalla punnita itteäni maanantaina, ehkä vasta viikon lopulla. Paljon alkoholia eli paljon kaloreita. Mutta en halua skipata kaikkia menoja kaloreiden takia, haluun että mun harvat kaverit pysyy. Meen tänään S kanssa Helsingin yöhön ja huomenna on A:n kotibileet. Ja kännissähän sitä tulee tietty sorruttua kaikenmaailman paskaruokiin... Varsinkin kun M (eli poikaystävä) on mukana näissä kotibileissä. Se ei kylläkään juo, mutta haluu silti aamuyöstä kebua ja sanoo "ja sulle kebabrulla ranskalaisilla." Onneks oon niin innokas tanssimaan, että tänään poltan ainaki kaloreita liikunnalla. Se käy hyvin treenistä hyppiä ja heilua monta tuntia putkeen ja askelmittarin mukaan saan yhen baarireissun aikana helposti 10 000 askelta täyteen. Joudun myös käymään mun vanhempien luona, joka tarkottaa sitä että mutsi samaan aikaan tuputtaa kaikkea huonoa ruokaa sekä arvostelee mun lihomisia ja painoa, aika ristriitasta. Se kävi myös pari päivää sitten mun luona, puhui siitä, että pitäisi laihtua koska terveys. Mulla on myös pakko olla kuulemma diabetes ja pitäis ravata teettämässä kaikki testit. No, vielä mä sille näytän. Haluan kuulla, kun se sanookin kerrankin että alan olemaan liian laiha. Ne sanat haluan kuulla.

 Nyt kun viikonloppu menee ihan vituiksi, haluisin paastota ens viikolla. Puhdistaa kehoa vähän kaikesta paskasta. Oiskohan 48 h alkuun hyvä? Mitä mieltä? Pilaako kookosveden juominen paaston? Luin, että siinä ois hyvin elektrolyytteja ja niitähän paastolla kannattaa nauttia niin ei kärsi pahemmin huimaamisesta ja päänsäryistä jne. Merisuola kai käy myös. Entäs kivennäisvesi? Tää paasto vaa nii tulis sopivaan saumaan ton järkyn kaloripommi-viikonlopun päätteeks. Nyt haluun päästä alle 130 kg. Jos saan about 10 kg alas, oon jo tippunu sairaalloisesta ylipainosta vaikeaan. Edistystä sekin. 

Säästin tän viimeseks triggerwarning! Kuten aiemmista teksteistä tulee ilmi, mulla on välillä aivan järkky halu "puhdistaa" (purge) itteni kun oon esim syöny liikaa. Käytin eilen laksatiiveja, mutta jotenkin oksentaminen ois tuntunu paremmalta vaihtoehdolta. Mulla on ollut nuorempana järkyttävä emetofobia, oksentamisen pelko, ja se taitaa vieläkin rajottaa mua. Oon aika hyvin päässy irti siitä, mutta aina kun mulla ois ollu mahdollisuus ahmimisen jälkeen puhdistaa itteni, mulla ei oo ollu kanttia tekemään sitä. Ja eihän se terveellistä ole, haluisin käyttää sitä vaan äärimmäisenä keinona.

🎀 Stay safe 🎀