Älä valita, aina löytyy joku jolla on huonommi asiat

 Tästä tulee nyt pelkkää valitusta. Trigger warning ja niin edellee, jos et haluu negatiivisia viboja niin skippaa tää.

Aamut tuoksuu syksyltä, näinkö nopeesti se kesä meni? Tuun surulliseks siitä. Siitä tuoksusta tulee kans mieleen lapsuus, koulujen alku. Tuun surulliseks siitäkin. Mä en tiiä miksikä tätä kutsutaan, tuoksumuisti? Kun tietyistä tuoksuista lävähtää kauheet flashbackit tietyistä asioista. Valaiskaa kommenteissa, jos tiiätte. Mun ei tarvii ku vetää sitä syksyistä tuoksua keuhkoihi ja sulkee silmät, nii melkein itekki uskon taas olevani 8 vuotias kävelemässä kouluun, ainoona stressin aiheena unohtuneet läksyt. Mut ei, oon "vastuullinen" aikuinen, kävelemässä autolle, että pääsen töihin. Vittu töihin. Justhan mä olin amiksessa, ylä-asteella ja ala-asteella. Justhan mä olin 16 -vuotias, joka vietti elämää ilman verokorttien täyttöä, laskuja. Justhan mä olin 11 -vuotias, jolla oli mitä hämärimmät leikit S:n kanssa. Antakaa mulle aikakone. Mulla on joku vamma päässä, että kultaan vanhoja muistoja vähä liikaaki. Kokoajan on semmone kaipuu menneeseen, vaikkei se parempaa ollutkaan kuin nykyhetki. Silti tekisin vaikka mitä, jos saisin matkustaa ajassa taaksepäin. Lapsena sentään oli tyhmä, eikä oikeen tajunnu mitä ympärillä tapahtu.

Oon jotenki iha loppu, tekis mieli taas vaan luovuttaa ja tuudittautua siihen ajatukseen, että ei tässä kehossa tarvii tosiaan kauaa elää joten miksen vaa jatkaisi ahmimista samalla ku selaisin seuraavan Intercityn aikatauluja. Kutkuttaa ajatus astua raiteille sen eteen kun se tulee tuhatta ja sataa mua kohti.S kertoi viikonloppuna, että se on suunnitellu samaa. Mutta ei, koitan muuttua joten nää jääköön nyt ajatusleikiksi. Koitan päästä eroon mun makkaroista, paksuista reisistä. Tarvisin varmaa jonkun laihdutuskaverin, jonka kaa pidettäis toisiamme ruodussa. Mun pitäis saada vaan itteeni niskasta kiinni. Pitäis jatkaa lääkkeiden syömistä, mut pelkään, että ne lihottaa. Miten selviän loppuvuodesta? Tulee pimeää ja masentavaa. Uusia koronarajotuksia varmaan. Töissä ei sais olla väsynyt. Nytkin sen sijaan, että tekisin töitä, kirjotan tätä blogia. Oon laiska. Jos oisin, terve eli laiha, olisin energisempi. Sitähän kaikki sanoo. Mut miten voin laihtua kun en jaksa. Tää on yhtä noidankehää ja oravanpyörää kokoajan. Katon kun muut mun ympärillä tekee töitä ja jaksaa. Mun huonotuulisuus paistaa mun naamasta kilometrin päähän ja siks kukaan ei puhu mulle. Tai sitten oon liian lihava ees niiden työkaveriksi. J ja A hengaa paljon keskenään, ja oon taas jäänyt kolmanneks pyöräks. Ja mun mielestä vaan siks, koska olen läski. Ja varmaan niidenkin mielestä.

Anteeks, tää teksti on yhtä sekavaa ku mun ajatukset.