My 300-lb Life

Postailen ihan liikaa, tuntuu vaan taas olevan vuodatettavaa. Moni ei varmaan näitä lue, mutta ainakin mä pääsen purkamaan oikeita ajatuksiani.

 Läskiahdistusta taas luvassa. Istuin eilen sohvalla, ja tajusin kuinka järkyt reidet mulla onkaan. Ne on jo isot muutenkin, mutta istuessa vielä pahemmat. Oon huomannu, et jos istun vaikkapa työkaverin kanssa autossa, jotenki alitajusesti puristan mun reisiä yhteen istuessa et ne näyttäis ees vähän kapeemmilta. Normaaliako? Stressaan myös jos ihmiset näkee mut sivuprofiilista, ja näkee mun järkyn leuka/kaulapussin. Mun elämä on täynnä tämmösiä pieniä ahistuksia, mutta eikös melkein jokaisella naisella oo näitä, right? Ahdistusta siitä, että liivit puristaa selkään kauheen makkaran. Ahistusta siitä, että välillä unohtaa jännittää/vetää vatsaa sisään. Ahistusta siitä, et tietystä kulmasta käsivarret näyttää ekstraleveiltä. Ja niin edelleen. Nämä on mun syitä laihtua, en niinkään välitä ylipainon terveysriskeistä, eniten välitän siitä, että mun ei tarvii häpee omaa kehoani ja kokea suurta ahistusta kun poistun kotoa. 

Oon huomannu, että mun ajattelutavoissa on tapahtunu täyskäännös. Ennen en ajatellut, että ylimääränen rasva kehossa=ruma (paitsi itsestäni) mutta nyt huomaan, että tunnun kauhistelevan muidenkin liikakiloja. Pidän nää kauhistelut omana tietonani, tietty. Mun kaveripiirissäki on pari isokokosta, molemmat semmosia ns, keskivartalolihavia. Kun mulla kertyy tää rasva tasasesti myös reisii, perseeseen ja alleihin ja just sinne leuan alle ni näillä muilla se tuntuu kerääntyvän suurimmaks osaks vatsaan. Oonki kauhistellu (tirtrnkin edelleen vaan ajatuksissani) heidän turvonnutta mahaa. Mutta samaan aikaan toivon ettei he laihdu ennen mua, koska tulisin järkyn kateelliseks.Koen syyllisyyttä näistä mun ajatuksista, ei kunnon ystävä ajattele näin. Oon huomannu myös, että vaikkapa mun ennen ihailemat kurvikkaat plus-size mallit ei enää oo kauniita mun silmissä. Ennen muutenkin ajattelin, että kurvit ois naisellisen näköstä ja kaunista. Vaan nytpä mun ajatus naisellisuudesta on se, että mitä enemmän näkyy luita, sen parempi. Enää en oo ylpee siitä, et mun on D-kupin tissit. Ne on vaan kaks riippuvaa rasvasäkkiä ja haluisin kauniit, kiinteät ja pienet tissit että voisin kans käyttää kauniita pitsisiä braletteja ja olla julkisillakin paikoilla ilman liivejä. Ei siroilla keijukaislla tai ballerinoillakaan ole mitää isoja tissejä.

En oo laskenu kaloreita, mutta tiiän et oon hyvin alle sen "päivittäisen saantisuosituksen." Ja kun mun työ on suurimmaks osaks fyysisesti raskasta niin mua on alkanu huimaamaan ja heikottamaan, kun "en syö tarpeeks" Jes! Voisin käydä vaa'alla jopa tänään.