sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Se ensimmäinen teksti

Heippa, oon Hiilariprinsessa, Carbie, Mursu, Sotanorsu, Tonnikeiju... You name it. Mun suurin haave maailmassa on olla pieni. Ja olla hyvä jossain. Mutta juuri nyt oon painavimmillani kuin koskaan. Enkä hyvä juurikaan muussa kun ahmimisessa, en osaa edes oksentaa kaikkea ahmimaani ulos, oh well..
Aion pitää tän blogin anonyyminä, koska aion olla täällä täysin rehellinen. En osaa olla rehellinen, varsinkaan mun todellisesta painosta. Mun maailma varmaan romahtais jos kukaan sais tietää mun vaa'an lukeman. Ihmiset sanoo, ettei se vaa'an lukema kerro musta mitään ihmisenä, mutta mulle se kertoo kaiken laiskuudesta, itsehillinnän puutteesta jne.

Elikkä, koska tää blogi on anonyymi, en itekkään voi kertoa itestäni liian tarkkoja taustatietoja. Oon parikymppinen, poikaystävän aka "M" kanssa asusteleva ja ainakin toistaseks työssäkäyvä, vaikka se helvetin raskasta onkin. Musta tuntuu, että oon ollu aina masentunu. Enemmän tai vähemmän. Oon myös ollu aina pyöree. Eikä ihme, oon aina pystyny syömään enemmän kuin esimerkiksi mun kaverit. Jos käytiin vaikka mäkkärissä, mä olin se joka otti Bic Mac aterian plussana kun muut otti jonkun juustoaterian tai parhaimmillaa pelkän hampparin. En kyllä ollut (onneksi) mikään reippaasti ylipainoinen lapsi, oon vaan lihonut tasasesti vuosien varrella kohti nykytilannetta. Ja yrittänyt pudottaa sitä ylimäärästä epäterveillä keinoilla. Enkä nytkään aio noudattaa mitään maailman terveimpiä keinoja, ne on liian hitaita. Ja ansaitsen kaiken kidutuksen, itseppä olen itseni tähän pisteeseen päästänyt luovuttamalla aina ja turvautumalla ahmimiseen. Osaisimpa edes oksentaa...

Mun mielenterveysongelmat ja kaikki tunnevammasuus johtuu mun vaikeesta lapsuudesta, yllätysyllätys. En voi siitäkään kertoa liikaa, ettei olisi tunnistettavia yksityiskohtia, mutta alkoholismi oli yksi iso osa mun perhettä. Mun pyöreys oli myös asia josta kotona huomauteltiin, paljon. Mua ei myöskään halattu lapsena, yhtään.

Mutta tosiaan, ajattelin, että tää blogi voi olla mun apuna tässä ikuisuusprojektissa ja paikkana mihin voi kirjottaa mun todelliset ajatukset. Ja ehkä apuna jonkun toisen projektissa, en tiedä. Ainakin teille muille tulee pieni olo kun vilkasette mun painoa. Oon kuitenkin melkein huimat 140 kg... eli sairaalloisen lihava..

Tää oli aikamoinen ajatusoksennus, on ihan uutta kirjottaa sanoiks ilman mitään filtteriä kaiken mitä ajattelee. Anteeksi siis tämä sekava ensimmäinen postaus </3

4 kommenttia:

  1. Minäpäs alan seuraamaan sun blogia :) Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta! Jos haluat seurata mun blogia; ronjas-journey.blogspot.com - samaa aihepiiriä!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kiitos, ja tän aihepiirin aktiiviset blogit kelpaa aina :)

    VastaaPoista
  3. tuli niin super surullinen olo tuosta, ettet saanut halauksia lapsena.:( tosi iso, lämmin ja pehmeä virtuaalirutistus vaiks tiedäkin, et ei se ole sama asia!

    VastaaPoista
  4. Äää kiitti 😭 mul on varmaa pms ku alko itkettää 😅😅

    VastaaPoista